tiistai 20. helmikuuta 2018

Vauhtia riittää

....todellakin.hurjat pakkašet alkoivat ja ulkoilu jää päivään kun aamulla lämpö -22 ei ihan 6.5 viikkoisen pennun ulkoilu sää. Iltapäivisin on päästy ulos, rallatusta sitten senkin edestä.
Maailma laajenee ja melkoisen itsenäistä sakkia, itsekseen jo takapihalle laajentunut.
Tiistaina 20.2oli sirutus, ei mitään ongelmia. Pari vähän kitisi mutta palautuivat hirveästä kokemuksestaan ....puremalla siruttajaa varpaasta. Sisutukseen liittyi kummallinen ilmiö, nämä pari kun kitisivät muut tulivat vauhdilla muristen ja rähinällä "paikalle auttamaan" hännät pystyssä. Ei ollut siruttaja aiemmin nähnyt historiassaan tälläistä. Totesi myös että on ne vauhdikkaita 6.5 viikkoisiksi .älä😂😂😂luuli että luovutus on 7 viikkoisena, totesin että viikon vielä pidempään-pyöritteli nauraen silmiään. Miten niin olenko ongelmissa?kenties😂

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Kasvattamisen ilot ja surut

Pakko vain avautua vähän omista fiiliksistä ja eletään jo pentujen elin viikkoa 6+.
Aika menee nopeasti ensimmäisten parin viikon jälkeen, ilolla on seurannut pentujen kasvua ja kehitystä, miten huimia loikkia ne tekevät hetkessä. Aina vain enemmän tulee vakuuttuneemmaksi että yhdistelmä jonka suunnitteli oli oikea luonteiden osalta.
Live stream Facebook on toiminut hyvänä päiväkirjana ja samalla myös pentu ihmiset ovat pääset päivittäin useaan otteeseen seuraamaan pentujen kasvua ja kehitystä ja kulkemaan rinnalla.
Tulevien pentujen omistajat ovat olleet kaikki aktiivisia ja ovat vierailleet lähes viikottain jokainen tutustumassa omaan pentunsa mutta myös nähneet millaisia sisarukset ovat omassa kehitys vaiheessaan. Pennut ovat hyvin sosiaalisia ja avoimia tuli ovesta kun tahansa. Riemulla ei ole rajaa ja kaikki kipeät tulijan syliin.
Ilolla olen seurannut kuinka pentujen omistajat ovat sitoutuneet pentuunsa ja ovat kovasti odotettuja perheen jäseniä. Se, kuinka toisen innostus ja ilo tuo myös sen toisen. Puolen esille, sen surun mikä liittyy kun joutuu luopumaan. Tietää että kaikilla on asiat hyvin ja ovat odotettuja perheen jäseniä, on myös osa iso pala pois itseltä. Maaliskuun ensimmäišellä viikolla olen varmasti ristiriitaisissa tunnelmissa, nyt jo pohtii miten siitä selviää. Edellisellä kerralla viisi vuotta sitten oli sama fiilis, mutta nyt nämä kaikki lievät kutakuinkin viikon sisällä, ainoastaan unski jää. Talo varmasti hiljenee, ei enää tassujen tömistelyä, iloista ruokakuppi odottelua, 10 silmäparin tuijottelua, pienet hampaat varpaissa, aina yhtä iloinen tulo kutsuttaessa kertaan 10. Kasvattaminen on kasvattamista muita ihmisiävarten,jollakulla on onni saada varmasti isolla sydämellä kasvatettu pentunen, jolle olen yrittänyt luoda sellaisen alun, että pennun ja omistajan on helpompi jatkaa yhteistä pitkää taivaltaan alla tavallaan ja omalla suhtellaan. Aina pohtii onko tehnyt riittävästi, onko tehnyt kaikkensa, olenko tehnyt oikean valinnan että oikea perhe jae tu kohtaavat, nämä pieneliöt vain luottavat siihen, että olen. ne ovat ansainneet parhaan mahdollišen elämän rakastettuna perheen jäsenenä.tässä tätä kirjoittaessa meökowarmavertti istuu edessä ja tuijottaa mikä tuolla naisella on. Ei mikään suuri suru, iloa ja ikävää jo etukäteen. nyt vain koetan nauttia riiviöiden sotkemisesta ja touhuamista loppu ajan.

lauantai 3. helmikuuta 2018

Hajatelmia

Pennut kasvavat tai omassa silmässä ne eivät kasva. Onneksi ympärillä on ihmisiä jotka sanovat että ne kasvavat . Pennun kehityksen seuraaminen on parasta, sitä saattaa tehdä kokoajan sekä uusiin mukaviin ihmisiin tutustuminen. Parasta on ollut että kaikki uudet omistajat ovat todella sitoutuneita pentuihin ja käyvät viikottain katsomassa omaa pentuaan. Neljään viikkoon on mahtunut jo paljon uutta itselle ja pennuille. Vielä neljä tärkeää viikkoa edessä. Tänään pupseja katsoessa tuli myös haikeus että ollaan jo puolessa välissä ja neljän viikon päästä kaikki matkustavat uuteen kotiinsa. Tämä on kasvattamisen suurin suru ja riemu, uudet ihabst kodit jossa odotetaan , mutta samalla luopuu jostakin äärimmäisen arvokkaasta jota on vaalinut ja rakastanut. Tyhmä taidan olla kun otan tämän niin tunteella.
Viimeisten neljän viikon aikana on tarkoitus aloittaa 5 viikon iässä ulkoiltu, säässä kun säässä. 6-7 viikkoisena nenän käyttö harjoitukset sekä viimeiset viikot käytetään naksuttimeen eli ehdollistamiseen. Töitä riittää , mutta ainakin näyttää että maailmalle lähtee oppiva sakki hyvillä eväillä. Ainakin parhaani teen sen eteen.
Omaan laumaan jää se blondi tyttö, Katehian un eli unski.

perjantai 2. helmikuuta 2018

Tomiliisa

31.1.2018 päättyi yksi aikakausi meidän ja minun kissahiatoriassa . Tomiliisan kanssa oli aika erota ja jatkaa matkaa eri suuntiin.
Tomin historiaa on vaikea kirjoittaa alusta kun kukaan ei oikein tiennyt mikä se on. Jyväskylän eläinyhdistyksestä meille tuotiin Helsinkiin noin 2 V (epäilys) nuori naaras, jonka historia oli varmasti vaikea. Meille tullessa Tomi oli jo kiertänyt neljä kotia ja se oli alunperin haettu pois juoppojen luota . Seuraavat kodit eivät jaksaneet yrittää pitempään kissan kanssa jonka luottamusta oli satutettu ja sen oli vaikea luottaa kehenkään. Meillä se vietti ensimmäiset viikot kaapin päällä, sähisi ja eikä oikein antanut koskea. Vuosien aikana Tomista kehkeytyi iso persoona , jolla oli oikeus aina näyttää mielipiteensä ja sen se näytti.
Elämä ei ollut alkuvaikeuksissta huolimatta kelpo kun loppuvuodet asuimme ryttylässä . Tomi sai kesäisin ulkoilla ja olikin varmasti tyytyväisimmilläännja onnellisimmillasi tuodessaan suuret saaliinsa kotiin milloin hännät olivat rivissä portailla, milloin autosta löytyi hiiri, milloin kotiin tullessa toi perheelle saaliin. Viime keväänä oli jo nähtävissä, että Tomi alkoi vanheta, viimeisen kesän vietti pieniä hiiriretkiä pihalla, ja pääasiassa makoili auringossa nauttien kesästä ja lämmöstä.
Vanhuuden jäykistämät jalat ja vanhan kissan katse kertoivat, että tämä saattaa olla viimeinen kesä yhdessä - siksi päätös ulkoilusta. Joulun tietämillä Tomi alkoi laihtua vaikka söi, mikään ei tahtonut imeytyä ja tammikuun 30 päivä jouduimme muuttamaan suunnitelmaa joka aluksi oli että kun pennnut tullaan tarkastamaan , Tomi saisi nukkua kotona omassa rauhassaan, tämä suunnitelma ei koskaan toteutunut .kesiviikko aamuna kissan oli lohen väsynyt ja klo 15 aikaa jouduin soittamaan lääkärille , että löytyykö aikaa aikaisemmin, Tomi ei voi enää odottaa vaan pitää päästää pois. Aika löytyi ja lähdimme yhteiselle matkalle minä ja Tomi. Aivan tietäen että tämä tässä on nyt , Tomi oli rauhallinen ja hiljainen mutta tarkkaili laatikosta.
Lopetus oli kaunis ja nopea. Elimistö oli vanhuuden runtelema, mutta nyt oli helppo nukahtaa rapsutteluin. Oli hetki erota


Niin vaikeni ääni tassujen, vaikeni liekki suuren sydämmen, jätti surun suuren, valtavan, sisintämme kalvaten.
On poissa katse tummiensilmien, ja kehräys-sitä kuule en. 
Vaan jokainen kaunis muisto, hetko täynnä elämää, kun näitä muistelen en koskaan ilman sua jää.

Hyvää matkaa Tomi -Liisa , kiitos ja vie kaikille jo menneille. Odottamassa ovat Matti , pappa , kossu, fiu ja katla .

Sytytämme nyt kynttilän muistolle joka palaa 

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

21.1.2018

Pennut selkeästi aktiivisempia, liikkuvat silmien auettua, päivään alkaa tulla rytmiä syömisen suhteen. Täyttyy sanoa, että sensorointi on kyllä tuonut erilaisia ominaisuuksia kun vertaa edellistä pentuetta. Siitä myöhemmin kun alkaa pystyä analysoimaan vanhemmasta pennusta ja siitä, kun pennut reagoivat ja toimivat hyvin erilailla. Mikä on nyt tulkintaa, tästä tuskin kukaan saa mitään😂
Analysointia pentuetta, erittäin tyytyväinen, tuntuu että että pentue on huomattavasti aktiivisempi kuin edellisellä kerralla, vaikka toimii hyvin erilailla. Ulkomuodosta on vaikea erityisesti rakenteesta vielä vaikea sanoa, mutta värityksen puolesta hain muutosta ja sitä tuli iSän puolelta.luonne eroja tulee sitten kun pennut suurempia mutta nyt ovat hyvin ympäristöstään 2 viikkoisena kiiinnostuneita , jotkut paini at ja lelujen kanssa, laatikossa on erilaisia materiaali alustoja karheaa, vähän liukasta, on korostus eroja että pennut oppivat menemään yli ja kokemus kasvaa ja motoriikka kehittyy. Luulenpa että tämän porukan kanssa ei tule helppoa kun maailma laajenee koko huoneeseen. Meillä edellisen tavan mukaan 3 viikolla laatikko osittain jo pois ja pennut pääsevät koko huoneeseen, seuraavalla viikolla maailma laajenee keittiöön ja keittiö on pentujen huoneen vieressä . Tosin keittiön ääniin jo tottuneet kun keittiö on vieressä.
Neljännellä ja viidennellä viikolla sitten koko alakerran maailma paitsi yöt ovat omassa huoneessa  ovat käytössä. Ulkoilemaan viimeksi aloitettiin noin 5 viikkoisena ja talvi oli silloin kyllä haastava, pakkasta oli koko ajan -10 ja lunta oli metri. Silti tein päätöksen pika ulkoilusta huomioiden tietystysti pentujen erilaišet tarpeet liikkumisen suhteen. Tuloksena oli 5-10 krt päivässä ulkoilua kelillä kun kelillä, talon ympäri ipanat olivat juosseet ralliradan ja vetelivät talon ympäri luovutuksen saakka, kuka mitenkään päin. Taisi tulla km riittävästi😂Kun pentu tarkisssa lekuri totesi että ei ole pitkään aIkaan nähny näin jänteviä ja lihaksikkaita pentuja. Tähän siisti pyrimme.
Ruuan suhteen olen joutunut ottamaan kun kavereita on 10. Maitoa tulee ja kirppu todellakin imettää, lisäksi on muutama päivänä saaneet  jauhelihaa. Ekan ihmetyksen jälkeen kyllä maistuu kaikille. Helpompi tukea niitä piiperoita jotka ovat pienempiä ja suurempia katsoa ruuan määrää kun ovat melkoisia jöyssejä kun pitävät huolen tissiruokinnasta. Tästä blogista tulee nyt taas tällainen omien fiilisten sepustelua, mutta vaikka työtä on paljon, ja olen majoittautunut nukkumaan pentujen kanssa , etten missaa mitään en varmasti tule väsymykseštä huolimatta menettämään mitään tämän 8 viikon aikana. Työn mukana saa uusia tuttavuuksia pentujen myötä, moni käy useamman kerran tutustumassa pentuihin ja pentunsa ennen luovutusta, mikä on tärkeää pennulle mutta myös itselle, saa varmuuden siitä, että pentu on todella toivottu, ja odotettu. Uusia tuttavuuksia on jo kertynyt paljon ja lisää on tulossa, mutta nämä tuttavuudet tulevat olemaan koiran eliniän ja mahdollisesti senkin jälkeen jatkuvia. Painotan edelleen että pennun lisäksi saa kasvattajan, joka toivoo todella, että pennun kuulumisia kerrotaan vaikka kuinka pienellä viestillä ja ensimmäisen vuoden tapaamisissa 3 krt kaikki osallistuisivat . Mutta nyt suloinen kakkanhaju täyttää vieressä, joten siivoushommissa kutsuvat.....

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

1.5 viikkoa elämää takana

Pennut kasvavat ja kehittyvät. Ensimmäiset hoipertelevat askeleet on otettu muutama päivä sitten, nyt kaikki etenevät ja silmät raollaan on jo suurimmalla osalla. Luonne erot ja temperamentti erot alkavat tulla näkyviin , ja monta hupaisaa hetkeä on vietetty vain seuraamalla. Majoittauruminen pentujen kanssa , tabletti minä ja pennut , parasta tietoa saa vain kun jaksaa ihmetellä . Kuvia kunhan saan niitä siirrettyä Picasaan

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Biosensorointi

KAtehian hirviöt läpikäyvät Yhdysvaltain armeijan kehittämän Bio Sensor-ohjelman, jonka tarkoitus on stimuloida pennun aivojen synapsien kehitystä vuorokausilla 4-10 . Pentujen hermoston kehitys on hyvin aktiivista 3-16 vuorokauden iässä, ja Bio Sensor-ohjelma kohdistuu juuri tuohon ikäkauteen. Aivosolujen välisten synapsien määrällä on vaikutus koko hermorakenteeseen. Mitä enemmän koiralla on synapseja aivosolujen välillä, sitä enemmän sillä on mahdollisuuksia käyttää aivokapasiteettiaan. Mitä aiemmin hermosto alkaa kehittyä, sitä enemmän synapseja ehtii syntyä kriittisen kehitysvaiheen aikana. Samanaikaisesti Bio Sensor hyödyttää pentua myös sosiaalistamisen kannalta, ja menetelmä totuttaa pentua käsittelyyn. Hyvän hermoston ja stressinsietokyvyn omaava koira pystyy aikuisenakin oppimaan tehokkaammin, ja toimimaan paremmin vaativissakin tilanteissa.

Bio Sensor-ohjelman on tutkittu vaikuttavan pentujen kehitykseen muun muassa seuraavilla alueilla:
- hermoston varhaisempi kehitys
- parempi kardiovaskulaarinen suorituskyky
- parempi vastustuskyky fyysisille sairauksille
 - parempi ongelmanratkaisukyky

Bio Sensor-ohjelma suoritetaan pennuille 3-16 vuorokauden iässä kerran päivässä. Ohjelman ärsykkeet eivät kuulu sen ikäisen pennun luontaisesti kohtaamiin ärsykkeisiin. Ohjelmaa ei toisteta useammin, sillä liiallinen stressaaminen aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Pentu kerrallaan käydään kaikki viisi kohtaa läpi:
1. Kosketusärsyke
Kutitetaan pentua yhden tassun varpaiden välistä pumpulipuikolla. Ei ole väliä ilmaiseeko pentu tuntevansa ärsykkeen vai ei. Kesto 3-5 sekuntia.
2. Pystyasento (pää ylös)
Pidetään pentua molemmissa käsissä niin, että se on pystyasennossa, pää hännän yläpuolella. Kesto 3-5 sekuntia. 
3. Pystyasento (pää alas)
Kuten edellä, mutta pää alaspäin. Kesto 3-5 sekuntia. 
4. Selkäasento
Pidetään pentua selällään kämmenillä. Kesto 3-5 sekuntia. 
5. Lämpöärsyke
Asetetaan pentu mahalleen märälle, jääkaappikylmälle pyyhkeelle. Ei estetä pentua, jos yrittää ryömiä pois alustalta. Kesto 3-5 sekuntia.