Pakko vain avautua vähän omista fiiliksistä ja eletään jo pentujen elin viikkoa 6+.
Aika menee nopeasti ensimmäisten parin viikon jälkeen, ilolla on seurannut pentujen kasvua ja kehitystä, miten huimia loikkia ne tekevät hetkessä. Aina vain enemmän tulee vakuuttuneemmaksi että yhdistelmä jonka suunnitteli oli oikea luonteiden osalta.
Live stream Facebook on toiminut hyvänä päiväkirjana ja samalla myös pentu ihmiset ovat pääset päivittäin useaan otteeseen seuraamaan pentujen kasvua ja kehitystä ja kulkemaan rinnalla.
Tulevien pentujen omistajat ovat olleet kaikki aktiivisia ja ovat vierailleet lähes viikottain jokainen tutustumassa omaan pentunsa mutta myös nähneet millaisia sisarukset ovat omassa kehitys vaiheessaan. Pennut ovat hyvin sosiaalisia ja avoimia tuli ovesta kun tahansa. Riemulla ei ole rajaa ja kaikki kipeät tulijan syliin.
Ilolla olen seurannut kuinka pentujen omistajat ovat sitoutuneet pentuunsa ja ovat kovasti odotettuja perheen jäseniä. Se, kuinka toisen innostus ja ilo tuo myös sen toisen. Puolen esille, sen surun mikä liittyy kun joutuu luopumaan. Tietää että kaikilla on asiat hyvin ja ovat odotettuja perheen jäseniä, on myös osa iso pala pois itseltä. Maaliskuun ensimmäišellä viikolla olen varmasti ristiriitaisissa tunnelmissa, nyt jo pohtii miten siitä selviää. Edellisellä kerralla viisi vuotta sitten oli sama fiilis, mutta nyt nämä kaikki lievät kutakuinkin viikon sisällä, ainoastaan unski jää. Talo varmasti hiljenee, ei enää tassujen tömistelyä, iloista ruokakuppi odottelua, 10 silmäparin tuijottelua, pienet hampaat varpaissa, aina yhtä iloinen tulo kutsuttaessa kertaan 10. Kasvattaminen on kasvattamista muita ihmisiävarten,jollakulla on onni saada varmasti isolla sydämellä kasvatettu pentunen, jolle olen yrittänyt luoda sellaisen alun, että pennun ja omistajan on helpompi jatkaa yhteistä pitkää taivaltaan alla tavallaan ja omalla suhtellaan. Aina pohtii onko tehnyt riittävästi, onko tehnyt kaikkensa, olenko tehnyt oikean valinnan että oikea perhe jae tu kohtaavat, nämä pieneliöt vain luottavat siihen, että olen. ne ovat ansainneet parhaan mahdollišen elämän rakastettuna perheen jäsenenä.tässä tätä kirjoittaessa meökowarmavertti istuu edessä ja tuijottaa mikä tuolla naisella on. Ei mikään suuri suru, iloa ja ikävää jo etukäteen. nyt vain koetan nauttia riiviöiden sotkemisesta ja touhuamista loppu ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti