Tomin historiaa on vaikea kirjoittaa alusta kun kukaan ei oikein tiennyt mikä se on. Jyväskylän eläinyhdistyksestä meille tuotiin Helsinkiin noin 2 V (epäilys) nuori naaras, jonka historia oli varmasti vaikea. Meille tullessa Tomi oli jo kiertänyt neljä kotia ja se oli alunperin haettu pois juoppojen luota . Seuraavat kodit eivät jaksaneet yrittää pitempään kissan kanssa jonka luottamusta oli satutettu ja sen oli vaikea luottaa kehenkään. Meillä se vietti ensimmäiset viikot kaapin päällä, sähisi ja eikä oikein antanut koskea. Vuosien aikana Tomista kehkeytyi iso persoona , jolla oli oikeus aina näyttää mielipiteensä ja sen se näytti.
Elämä ei ollut alkuvaikeuksissta huolimatta kelpo kun loppuvuodet asuimme ryttylässä . Tomi sai kesäisin ulkoilla ja olikin varmasti tyytyväisimmilläännja onnellisimmillasi tuodessaan suuret saaliinsa kotiin milloin hännät olivat rivissä portailla, milloin autosta löytyi hiiri, milloin kotiin tullessa toi perheelle saaliin. Viime keväänä oli jo nähtävissä, että Tomi alkoi vanheta, viimeisen kesän vietti pieniä hiiriretkiä pihalla, ja pääasiassa makoili auringossa nauttien kesästä ja lämmöstä.
Vanhuuden jäykistämät jalat ja vanhan kissan katse kertoivat, että tämä saattaa olla viimeinen kesä yhdessä - siksi päätös ulkoilusta. Joulun tietämillä Tomi alkoi laihtua vaikka söi, mikään ei tahtonut imeytyä ja tammikuun 30 päivä jouduimme muuttamaan suunnitelmaa joka aluksi oli että kun pennnut tullaan tarkastamaan , Tomi saisi nukkua kotona omassa rauhassaan, tämä suunnitelma ei koskaan toteutunut .kesiviikko aamuna kissan oli lohen väsynyt ja klo 15 aikaa jouduin soittamaan lääkärille , että löytyykö aikaa aikaisemmin, Tomi ei voi enää odottaa vaan pitää päästää pois. Aika löytyi ja lähdimme yhteiselle matkalle minä ja Tomi. Aivan tietäen että tämä tässä on nyt , Tomi oli rauhallinen ja hiljainen mutta tarkkaili laatikosta.
Lopetus oli kaunis ja nopea. Elimistö oli vanhuuden runtelema, mutta nyt oli helppo nukahtaa rapsutteluin. Oli hetki erota
Niin vaikeni ääni tassujen, vaikeni liekki suuren sydämmen, jätti surun suuren, valtavan, sisintämme kalvaten.
On poissa katse tummiensilmien, ja kehräys-sitä kuule en.
Vaan jokainen kaunis muisto, hetko täynnä elämää, kun näitä muistelen en koskaan ilman sua jää.
Hyvää matkaa Tomi -Liisa , kiitos ja vie kaikille jo menneille. Odottamassa ovat Matti , pappa , kossu, fiu ja katla .
Sytytämme nyt kynttilän muistolle joka palaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti